Suomen Helluntaikansa ry ei ole seurakunta, kirkkokunta tai mikään muukaan seurakuntien yläpuolella oleva järjestö, vaan sen pyrkimyksenä on puolustaa Raamatun koko totuutta Jumalan sanana ja pitää esillä raamatullista itsenäisten seurakuntien järjestäytymismallia.
HELLUNTAIKANSA RY:N SYNTY
Suomeen perustettiin vuonna 2002 Suomen Helluntaikirkko -niminen uskonnollinen yhdyskunta, jonka seurauksena Helluntaiherätyksessä tapahtui jakautuminen. Itsenäisen paikallisseurakuntamallin kannattajat perustivat näiden tapahtumien seurauksena Helluntaiherätyksen itsenäisten seurakuntien toimikunnan kokouksessa 28.7.2003 yhdistyksen, nimeltään Suomen Helluntaikansa ry. Suomen Helluntaikansa ry ei ole seurakunta, kirkkokunta tai mikään muukaan seurakuntien yläpuolella oleva järjestö. Sen pyrkimyksenä on puolustaa Raamatun koko totuutta Jumalan sanana. Pitää esillä raamatullista itsenäisten seurakuntien järjestäytymismallia ja harjoittaa tähän pyrkivää julkaisu-, julistus- ja kurssitoimintaa.
Helluntaikansa alkoi julkaista 12 kertaa vuodessa ilmestyvää Ristin Kansa -lehteä vuoden 2005 alusta. Lehti sisältää mm. Raamatun Sanaan pohjautuvia hartaus- ja opetuskirjoituksia, selostuksia Helluntaikansan tapahtumista ja tietoja kirkkokunta-asiasta itsenäisten paikallisseurakuntien kannattajien näkökulmasta, tuoden julki mahdollisuuden jatkaa koetellulla itsenäisellä seurakuntalinjalla.
Suomen Helluntaikansa ry ja samanmieliset veljemme ja sisaremme haluavat pitäytyä raamatullisessa ja hyväksi havaitussa itsenäisten paikallisseurakuntien mallissa ja toimia tältä pohjalta seurakuntien parhaaksi. Siksi emme ole Helluntaiherätyksessä lähteneet mukaan kirkko-organisaation rakentamiseen, jollaista Raamattu ei tunne. Raamatun yksiselitteinen malli on itsenäinen paikallisseurakunta, ja käytännön asioita yhteiskunnan suuntaan näissä paikallisseurakunnissa hoitaa avustavana elimenä paikallinen tukiyhdistys. Tahdomme pitää kiinni siitä, minkä näemme raamatulliseksi seurakuntamalliksi ja kiitämme Jumalaa Hänen meille menneinä vuosikymmeninä antamastaan siunauksesta tällä tiellä.
PIONEERIN PERINTÖ
Emanuel Minos
Euroopan helluntaiherätyksen 100-vuotisjuhlassa 19.10.2007 Oslossa Emanuel Minos puhui aiheesta ”Mitä voimme oppia helluntaipioneereista?” Hän on ollut etuoikeutettu tuntemaan henkilökohtaisesti sekä pohjoismaitten helluntaiherätyksen uranuurtajat että muutkin Euroopan pioneerit.
Kesällä 1974 hän vieraili yhdessä kolmen muun norjalaisen johtavan helluntaiveljen kanssa Tukholmassa Lewi Pethruksen luona. Tämä oli silloin jo loppusuoralla. Veli Minos kysyi poislähtevältä Pethrukselta, voiko pohjoismainen helluntaiherätys säilyä itsenäisinä paikallisseurakuntina ilman kattojärjestöä.
Veli Pethrus oli pitkän tovin vaiti. Sitten hän sanoi sen olevan inhimillisesti mahdotonta, sillä yleensä neljännen tai viidennen sukupolven aikana kirkollistutaan. Mutta, Pethrus jatkoi, jos Pyhä Henki saa vallita ja seurakunnat elävät Hengen uudistuksessa ja Raamatun Sanaa tahdotaan noudattaa, silloin voidaan säilyä paikallisseurakuntapohjaisena herätysliikkeenä.
Emanuel Minos otti puheessaan toisenkin esimerkin. Helluntaiherätyksen Maailmankonferenssissa 1980-luvulla Kenian Nairobissa päätoimikunnan monivuotinen puheenjohtaja ja USA:n Assamblies of God -järjestön pääsihteeri Thomas Zimmerman oma-aloitteisesti sanoi Emanuel Minokselle: ”Te pohjoismaalaiset olette onnistuneet noudattamaan sekä Jeesuksen että koko Uuden Testamentin opetusta seurakunnasta ja säilymään paikallisseurakuntapohjaisena herätysliikkeenä. Me emme rohjenneet aikanaan, ja nyt se on jo myöhäistä!” Näin siis maailman suurimman helluntaikirkkokunnan johtaja.
Suomessa helluntaikirkkoa edistetään jopa USA:n esimerkin avulla, vaikka sieltä kuuluu aivan toisenlainen ääni. Me, nykyinen sukupolvi olemme saaneet arvokkaan perinnön. Emme ainoastaan isiltä, uranuurtajilta, vaan suoraan Jumalan Sanasta. Siksi tahdomme säilyttää paikallisseurakunnat itsenäisinä ilman katto-organisaatiota ja näin tunnustaa sekä opissa että elämässä Jumalan Sanan arvovallan.
Veikko Mannisen kirjoitus Ristin Kansa -lehdessä 2 / 2008
Veikko Manninen
MISSÄ MENNÄÄN?
Helluntaiherätyksen pirstoutuminen on aiheuttanut paljon murhetta. Suomessa yli 100 vuotta toiminut Pyhän Hengen synnyttämä herätysliike on säröytynyt. Hämmentyneinä katselemme kirkollistumisen tuomaa sokaisevaa oikeassa olemisen ja näkyvyyden tarvetta. Voimme vain rukoilla, että Jumala olisi armollinen eikä sallisi rakkaan herätysliikkeemme hajota kappaleiksi.
Helluntailaisuuden ilme ja toimintatavat ovat muuttuneet, maallistuneet ja laitostuneet ratkaisevasti viimeisen 30 vuoden aikana. Selvimmin se näkyy kokousten ja tapahtumien sisällössä, musiikissa ja jopa saarnoissa. Ei uskota puhtaan Jumalan Sanan vetovoimaan vaan haetaan korvikkeita, tavoitellaan erikoisuutta. On otettu mallia maailman juhlimisesta ja ”bileistä”. Seurakuntiin on tuotu väri- ja savuefektit, meluisa rock-musiikki ja mustat synkät kulissit. Tämä ei tuo uusia Jumalan lapsia seurakuntiin, korkeintaan mukanaolijoita, käännynnäisiä. He eivät ole oppineet hakemaan hengellistä ravintoa julistetusta Jumalan Sanasta, jos sitä vielä jossakin Raamatun mukaisesti julistetaan, koska eivät ole uskoon tulleetkaan. Tätä kehitystä kirkollistuminen ei suinkaan estä eikä hidasta, vaan pikemminkin edistää. Onneksi näin ei kuitenkaan ole kaikissa seurakunnissa.
Suomen Helluntaikirkko kulkee omaa tietään kirkkokuntana tavoitteenaan saada näkyvyyttä, vaikutusvaltaa ja edustuksellisuutta. Kaikilla itsenäisillä seurakunnilla on kuitenkin valinnan mahdollisuus pysyä Raamatun mukaisina paikallisseurakuntina tai liittyä Suomen Helluntaikirkkoon osana Helluntaikirkkojärjestelmää. Valinta on jokaisen seurakunnan oma ja jokainen seurakuntalainen voi yksilönä olla vaikuttamassa kotiseurakuntansa tulevaisuuteen ja järjestäytymismuotoon.